KUKA?
Jaakko Pasanen: Jumalan lapsi, aviomies, isä, pastori…
Tervetuloa tutustumaan minuun. Haluan antaa lasteni ja vaimoni pitää medianäkyvyytensä määrän omana päätöksenään, joten heidän kuviaan ja nimiään ei tule näillä sivuilla näkymään vaikka he ovatkin tärkeimmät asiat elämässäni. Jos haluat tutustua ajatteluuni tarkemmin, niin blogistani löytyy siihen aineksia. Parhaiten minua kuvaa seuraavat sanat:
Vain korvakuulolta olin sinusta kuullut, mutta nyt ovat silmäni nähneet sinut.
– Job 42:5
Kuka: Jumalan lapsi
Olen aika tavallisen suomalaisen perheen lapsi. Synnyin 1980-luvun alussa Kuopiossa, jossa päin olen viettänyt myös suurimman osan elämääni. Lapsuuden perheessäni ei uskon asiat olleet mitenkään merkittävästi esillä. Emme käyneet kirkossa edes jouluna, mutta ei uskon asiat olleet negatiivisessa mielessäkään esillä. Kuitenkin muistan, että minulla oli jonkinlainen lapsen usko ja rukoilinkin joskus Jumalaa. Kuitenkin nuorena nämä ajatukset jäivät eläessäni aika tavallista suhteellisen onnellista nuoren miehen elämää.
Tähän alkoi kuitenkin hiljaa hiipiä muutoksen tuulia lukiossa. Elämässäni oli asiat ihan hyvin, mutta kuitenkin sisimmässäni en kokenut kaipaamaani täyteyttä. Elämä alkoi tuntua jotenkin tyhjältä. Tämän keskellä päähäni pälkähti ajatus ruveta lukemaan Raamattua säännöllisesti. Järkeilin itselleni siihen syytä. Olihan se länsimaisen yhteiskunnan perusta ja olinhan siitä opettanut muille luterilaisen kirkon rippileireillä isosena. Olisi varmasti hyvä tutustua siihen paremmin.
Aloitin lukemaan yhden luvun Uutta Testamenttia ja yhden luvun Vanhaa Testamenttia päivittäin. Olin aikaisemminkin lukenut Raamattua, mutta nyt se oli jotenkin erilaista. Raamatun teksti ikään kuin avautui ja suorastaan puhui minulle. Monet Jeesuksen sanat evankeliumeissa saivat kyyneleetkin nousemaan silmiini enkä oikein tiennyt edes miksi. Lopulta Raamatun lukemiseni johti siihen lopputulokseen, että ymmärsin minulta puuttuvan jumalasuhteen.
Pelastuksen tie
sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.
(Room. 3:23)
Ymmärsin Raamatun lukemiseni kautta, että olin tehnyt syntiä eli rikkonut Jumalaa ja ihmisiä vastaan sanoin, teoin, ajatuksin ja tekemättä jättämisin. Tätä minun oli hankala ymmärtää, koska olin pitänyt itseäni ihan hyvänä ihmisenä. Kuitenkin kun olin rehellinen itselleni ymmärsin, että vaikka en ollut tehnyt yhtä suurta pahuutta kuin muut, niin olin tehnyt kuitenkin oman osani. Syntini erottivat minut siis Jumalasta.
Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
(Room. 6:23)
Ymmärsin, etten voinut lähestyä Jumalaa itsessäni vaan ainoastaan Jeesuksen kautta. Muistan kuinka yhtenä iltana luettuani ”jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu” (Room. 10:13) laskin Raamatun alas ja kuiskasin hiljaa Jumalalle: ”Minä tarvitsen sinua.” Se ei ollut kauhean erityinen tai hieno rukous enkä edes kokenut sen jälkeen tai sen yhteydessä mitään erityistä. Kuitenkin näen nyt, että Jumala otti sen vakavasti ja matkani Jumalan lapsena alkoi. Tämä tapahtui 1990-luvun loppupuolella.
Raamattu lupaa, että:
Jos sinä siis tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, niin sinä pelastut, sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
(Room. 10:9–10)
Uskon siis, että tuolloin sain ottaa vastaan pelastuksen Jeesuksen tähden yksin armosta ilman omia tekojani. Raamattu lupaa myös, että näin uskovat ovat Jumalan lapsia (1. Joh. 3:1). Minusta oli siis tullut Jumalan lapsi, vaikka en ymmärtänyt sitä juurikaan vielä moneen vuoteen. Kuitenkin muutos alkoi hiljakseen näkyä ulkoisissa teoissani.
Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!
– 2. Kor. 5:17
Kuka: Aviomies
Jumalan lapseksi tulemisen eli uskoon tulemisen jälkeen voimakkain ja ihanin elämän muutokseni on ollut naimisiin meno. Olen ikuisesti kiitollinen Jumalalle vaimostani, jonka kanssa saimme sanoa toisillemme tahdon vuonna 2005.
Joka hyvän vaimon löysi, se onnen löysi, sai osakseen Herran suosion.
(Snl. 18:22)
Ymmärrän hyvin, ettei sopivan puolison löytäminen ole mitenkään yksinkertainen asia ja pidän itseäni tässä suhteessa äärimmäisen onnekkaana. Avioliitto ei kuitenkaan ole mikään helppo pyrähdys, vaan pikemminkin päättäväisyyttä vaativa kestävyysjuoksu. Meidän avioliittomme on ennen kaikkea paljastanut minusta paljon alueita, joissa olen tarvinnut Jumalan apua muutoksessa. Puolisoni on kuitenkin minulle rakkain asia maan päällä ja hän on myös ensisijainen lähimmäisteni palvelemisen ja rakastamisen kohde.
Sydämessään ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askeleensa.
– Snl. 16:9
Kuka: Isä
Seuraavaksi olennaisin minua muokannut asia on isyys. Olen saanut kunnian olla nyt jo kolmen mahtavan pojan isä. Jokainen poikani on erilainen, mutta kuitenkin jokaisessa heistä löytyy jotain yhteisiä piirteitä. On suuri etuoikeus seurata heidän kasvuaan ja olla heidän isänsä.
Katso, lapset ovat Herralta saatu lahja, kohdun hedelmä on palkka. Kuin nuolet sankarin kädessä, ovat nuoruudessa saadut pojat. Onnellinen se mies, jonka viini on nuolia täynnä! He eivät joudu häpeään, kun puhuvat portissa vihollistensa kanssa.
(Ps. 127:3–5)
Vanhemmuus ei ole mitenkään itsestäänselvyys tässä ajassa, joten tästäkin annan kaiken kunnian ja kiitoksen Jumalalle. Isänä oleminen on opettanut minulle paljon itsestäni ja myös paljon Jumalan rakkaudesta. Jumala on isänä täysin vertaansa vailla oleva ja minun isyyteni heijastaa jotain Hänestä, vaikkakin hyvin heikosti välistä. Minä haluan antaa lapsilleni hyviä asioita, joten Taivaallinen Isä haluaa antaa vielä enemmän lapsilleen hyviä asioita.
Tämän vuoksi minä notkistan polveni Isän edessä, hänen, josta kaikki isyys taivaissa ja maan päällä saa nimensä.
(Ef. 3:14–15)
Lapseni ja puolisoni ovat kaikista tärkeimmät asiat minulle Jumalan jälkeen ja pyrinkin kaikin tavoin pitämään tämän tärkeysjärjestyksen ajankäytössäni, taloudessani ja muussa käytännön elämässäni. Oikeastaan he ovat tietynlainen koetinkivi minulle elänkö todella oikeanlaista elämää vai en.
Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan eikä varsinkaan omasta perheväestään, hän on kieltänyt uskon ja on epäuskoista pahempi.
(1. Tim. 5:8)
Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä.
– Matt. 6:33
Kuka: Pastori
Jo silloin kun luin Raamattua ensimmäistä kertaa läpi lukioikäisenä (kts. edeltä), koin Jumalan puhuvan minulle erityisesti ”kutsumus” Raamatun paikoissa (esim. Jes. 6, Jer. 4, Matt. 28:19-21,…). Minulle oli jotenkin päivänselvä asia, että elämäni on tarkoitettu Hänen palvelemiselleen Sanan julistustehtävässä. Siihen aikaan en osannut ajatella, mitä se pitäisi sisällään ja mitä se oikeastaan edes tarkoittaisi. Aloin kuitenkin etsiä mahdollisuuksia toteuttaa tätä sisäistä vetoa. Olin mukana erilaisissa nuorten toiminnoissa, kävin lyhyellä aktiomatkalla Etiopiassa ja lopulta päädyin tammikuussa vuonna 2002 Yhdysvaltoihin New York Cityn maisemiin.
New York City Relief
Eikö tämä ole oikea paasto, että taitat leivästäsi nälkäiselle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi ja että nähdessäsi alastoman vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi? Silloin sinulle koittaa valkeus kuin aamurusko ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen. Vanhurskautesi käy edelläsi, ja Herran kunnia seuraa suojanasi.
(Jes. 58:7–8)
Olin hakenut ja päässyt” palvelutyöharjoitteluun” New York City Relief -järjestöön. Tämä olikin yllättäen elämän suuntaani voimakkaasti muuttava aika. Sain tuona aikana kokea Jumalan voiman todellisuutta, nähdä armolahjojen toimintaa ja itsekin harjoittaa niitä. Kohtasin Jumalan todellisuuden tavalla, jota en ollut ymmärtänyt olevan edes mahdollista. Nämä kokemukset painoivat sisimpääni yhä voimakkaammin halun palvella Jumalaa kaikella mitä minulla on levittäen ilosanomaa tavalla tai toisella.
Seurakunnan istutusta
Yhdysvalloissa menikin tuolloin kymmenisen kuukautta, jonka jälkeen palasin takaisin synnyinkaupunkiini Kuopioon. Löysin sieltä erinäisten ”sattumien” kautta saman henkisiä muita, joiden kanssa teimme evankelioimistyötä Kuopiossa monilla eri tavoilla. Tämän työn tuloksena lopulta päädyimme istuttamaan uuden seurakunnan Kuopioon vuonna 2005. Seurakunta sai nimen Metro-seurakunta (nykyään nimi on Koti-seurakunta) ja aloitti toimintansa kivenheiton päässä Kuopion torista. Minusta tuli samalla tuon seurakunnan toinen työntekijä eli pastori.
Olin toisena pastorina tuossa seurakunnassa vuoteen 2011, jolloin jäin ainoaksi pastoriksi oman toimen ohella. Muutaman vuoden päästä saimme palkattua toisenkin pastorin osa-aikaisesti ja toimin itse oman toimen ohella johtavana pastorina aina vuoteen 2015 asti. Pienessä juuri istutetussa seurakunnassa toimenkuvat ovat kuitenkin hyvin joustavia ja noiden vuosien varrella tuli tehtyä kaikenlaista seurakuntatyötä.
Muutto Tampereelle
Vuonna 2015 olimme vaimoni kanssa kokeneet uusien tuulien tulevan elämäämme. Taas mielenkiintoisten ”sattumien” kautta meille tulikin kutsu harkita siirtymistä pastoriksi pian eläkkeelle jäävän pastorin tilalle Tampereen Kristilliseen Yhteisöön. Rukoilimme ja harkitsimme asiaa todeten, että tämä vaikuttaisi olevan Jumalan edeltä järjestämä polku meille. Lähdimmekin vuoden 2015 loppupuolella Tampereelle, jossa palvelimme Tampereen Kristillisessä Yhteisössä pastorina vuoden 2020 loppuun saakka. Vuoden 2021 alussa Tampereen Kristillinen Yhteisö sulautui Tampereen Helluntaiseurakuntaan, johon siirryin samalla kampuspastoriksi vastuualueena Pirkkalan Kampuksen perustaminen ja johtaminen.
Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Minkä nyt elän lihassa, sen elän uskossa Jumalan Poikaan, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä alttiiksi minun puolestani.
– Gal. 2:20
Kuka: Oliko vielä jotain muuta?
On toki muutakin. Sydämeni nimittäin palaa edellä esitettyjen asioiden lisäksi lähetystyölle, keskinkertaiselle liikunnalle, hyvälle musiikille, tietotekniikalle, taiteelle,jne. Nämä kaikki asiat tulevat vilahtelemaan blogissani, jota olet tervetullut lukemaan ja seuraamaan.