Pelastus on tärkeä asia. Se on aivan kristillisen uskon ytimessä, mutta miten sovitus ja pelastus liittyvät toisiinsa? Tässä blogitekstissä tarkastelen näitä kysymyksiä helluntaikarismaattisten linssien läpi. Pyrkimykseni on tuoda esille joidenkin sovitusteorioita tästä näkökulmasta.
Sovitus vai pelastus?
Sovitus on kristinuskon perusoppi, jolla tarkoitetaan sitä, miten Jeesus Kristus kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan toi sovinnon Jumalan ja ihmiskunnan välille. (Salvation). Kaikki kristityt uskovat, että synnin tähden ihminen on erossa Jumalasta, mutta Jeesus teki mahdolliseksi sen, että tämä rikkinäinen suhde voidaan korjata sovittamalla ihminen Jumalan silmissä (Närhi 2023, 121). Sovitusta voidaan kuvata eri tavoin, ja siitä on kehitetty useita teologisia teorioita, jotka ovat heijastelleet kyseisen aikakauden poliittisia tai yhteisöllisiä normeja tulkitessaan Jeesuksen sovitustyön vaikutusta (Kristian 2022; Vainio 2020).
Voisi ajatella pelastuksen olevan eräänlainen sateenvarjotermi, joka kattaa alleen monia kristinopissa toisistaan eroteltuja kokonaisuuksia, mutta jotka käytännössä eivät voi esiintyä erillään toisistaan. Sovitus on yksi tällaisista asioista eli se on erottamaton osa pelastusta jopa niin, että toisinaan arkikielenkäytössä emme juurikaan erottele pelastusta ja sovitusta toisistaan vaan niitä käytetään lähes synonyymin omaisesti. Pelastukseen liittyy myös pyhitys ja lunastus, joiden ei kuitenkaan nähdä olevan osa sovitusta vaikkakin vaikuttavat toki toisiinsa.
Pelastus ja sovitus helluntailaisessa kontekstissa
Helluntailaisuudessa pelastus on ennen kaikkea henkilökohtainen kokemus, missä näkyy helluntailaisuuden yleinen kokemuksellisuuden painotus (Frestadius 2021, 79–86). Se alkaa uskosta Jeesukseen Kristukseen, johon tunnustaudutaan tavalla tai toisella, mutta sen syventämiseksi tarvitaan myös Pyhän Hengen vaikutusta (Room. 10:8–9). Pyhä Henki toimii elämässämme monin tavoin, mutta erityisesti hän tuo meille pelastuksen varmuuden ja voiman elää kristillistä elämää (voit lukea Pyhän Hengen vaikutuksesta uskovassa enemmän toisesta kirjoituksestani).
Helluntailaisuudessa korostetaan myös, että vaikka pelastusta kuvaillaan hyvin ainutkertaisilla termeillä, niin siihen liittyy kuitenkin elämä Jeesuksen yhteydessä, joka alkaa muotoutua enemmän ja enemmän Jumalan mielen mukaiseksi elämäntavaksi (Urvas 2021, 233–237). Vaikka uskomme, että ihminen tulee pelastetuksi yksin uskosta Jeesukseen, tämä usko näkyy myös elämässä ja teoissa. Jaakobia lainaten helluntailaisuudessa ajatellaan, että ”usko ilman tekoja on kuollut” (Jaak. 2:26). Pyhä Henki kuitenkin auttaa meitä elämään uskossamme ja muuttumaan yhä enemmän Jeesuksen kaltaisiksi, joten nämä teotkin oikeastaan virtaavat pelastavasta yhteydestä Jeesuksen Kristukseen.
Pelastus ja erilaiset sovitusopit ja helluntailaisuus
Helluntaikarismattisissa suuntauksisa on usein lähestytty uskonasioita ja kristinoppia eräänlaisen raamatullisen käytännöllisyyden hengessä (Frestadius 2021, 80). Näin ollen vaikkapa sovituksen sisältöä ollaan punnittu enemmänkin sen käytännön vaikutusten pohjalta kuin mietiskelty syvällisesti minkälaisia metafyysisiä tapahtumia siihen on saattanut liittyä. Historiassa on kuitenkin rakennettu useampia erilaisia näkemyksiä sovituksen sisällöstä, joiden tunteminen antaa jopa meille helluntaikarismaatikoillekin erityistä syvyyttä pelastuskäsitykseemme. Paras tapa lähestyä näitä teorioita on käsitellä niitä enemmänkin sovituksen eri ulottuvuuksina kuin pitää yhtä oikeana ja toista täysin vääränä. Listaan seuraavassa lyhyesti joitakin sovitusteorioita ja niiden pääajatuksia, mutta en lähde niitä tässä yhteydessä syvemmin käsittelemään. Lähdeluettelosta löytyy loistavia helposti lähestyttäviä tekstejä, joissa näitä esitellään laajemmin.
Christus Victor eli Jeesus Voittaja -malli
Tässä Gustaf Aulénin (1933–1952) tunnetuksi tehdyssä mallissa nähdään Jeesuksen sovitustyön liittyneen erityisesti ihmistä uhanneiden voimien voittamiseen. Eli Jeesus on voittanut kuoleman, synnin ja paholaisen ristintyöllään. Paholainen ikään kuin huijattiin hyökkäämään ihmiseksi tulleen Jeesuksen kimppuun ylittäen samalla valtuutensa ja menettäen voimansa sekä valtansa ihmisten yli. Tämä malli on esillä useiden nk. kirkkoisien teksteissä kristinuskon historian alkuvuosisatoina. C. S. Lewisin kirjassa Velho ja Leijona on nähtävissä tästä vertauskuvallinen versio, jossa Aslan leijonan uhraus tuo täydellisen voiton pahasta valkeasta velhosta ja hänen voimistaan. Helluntailaisuuteen tämä näkemys sujahtaa helposti sen käytännön läheisyyden tähden ja se on myös lähellä helluntailaista nelitahoisen evankeliumin -ajatusta, jossa nähdään Jeesuksen olevan Vapahtaja, Parantaja, Pyhällä Hengellä Kastaja ja pian palaava Kuningas (Närhi 2023, 127).
Sijaishyvitys -malli
Anselm Canterburylainen (1033–1109) määritteli sijaishyvitys-mallin kirjassaan Cur Deus Homo (Jumala ihmiseksi). Anselm esitti, että oikeastaan ihmisen syntiinlankeemus oli suunnaton loukkaus Jumalan kunniaa kohtaan, jonka tähden ihmisen täytyy sovittaa tekonsa. Tämä sovitus vaatisi kuitenkin niin suuren maksun, ettei ihminen pysty sitä mitenkään suorittamaan, jolloin Jeesus tulee ihmiseksi ja ihmiskunnan sijaisena sovittaa tuon velan ristintyöllään. Anselmin mallissa näkyy voimakkaasti hänen aikaisten aatelisten ja ylimysten kunnia-käsite, joka sellaiseenaankin voi tuntua nykyaikaiselle ihmiselle vieraalta saati sitten kun se yhdistetään Jumalaan (Kristian 2022). Suomalaisessa kristillisyydessä ja helluntailaisuudessa tämä ajatus on kuitenkin ollut esillä, vaikkakin kuva Jumalasta vaatimassa maksua itselleen ja lähettäen Poikansa kuolemaan sen tähden luo herkästi hiukan eriskummallisen kuvan rakastavasta Taivaallisesta Isästä.
Sijaiskärsimys -malli
Tämä malli liitetään yleensä protestanttiseen teologiaan ja erityisesti Jean Calvin (1509–1564) esitti siihen liitettyjä ajatuksia. Tämä on muuten hyvin lähellä sijaishyvityksen mallia, mutta tässä Jeesus ei olekaan niinkään toisten velan maksaja vaan toisten saaman rangaistuksen sijaiskärsijä. Jeesus siis ottaa vastaan synnin rangaistuksen puolestamme, jotta meitä ei tarvitsisi rangaista synnistä. Tämä malli pohjautuu Vanhan Testamentin uhrikäytäntöihin, joissa eläinuhrit käytännössä olivat ihmisten sijaiskärsijöitä, ja Jeesus nähdään nyt täydellisenä uhrina sovittaen koko maailman synnin ristintyöllään (Vainio 2020). Protestanttiselta pohjalta ponnistavassa helluntailiikkeessä tämä näkemys on ollut vahvasti esillä ja oletan ison osan helluntailaisista lukijoistani tuntevan tämän mallin hyvin läheiseksi. Tässäkin mallissa heikkoutena on edellisessä mallissa esille nostettu kuva rakastavasta Isästä.
Moraalinen vaikutus -malli
Yksi ehkä vähän vähemmän helluntaikarismaattisessa ympyröissä esillä oleva sovitusteoria on moraalisen vaikutuksen -malli. Sitä kehitti erityisesti Pierre Abélard (1079–1142). Tässä mallissa nostetaan erityisesti esille se, että Jumala ei kaikkivaltiudessaan ollut rajoitettu käyttämään jotain tiettyä tapaa syntiongelman ratkaisemiseksi. Jumala kuitenkin päätti sovittaa maailman tavalla, joka herättäisi ihmisissä rakkautta ja halua elää Jumalan kunniaksi. Ainakin tämän mallin esille nostama Jeesuksen uhrin tuottama käytännöllinen vastarakkaus ei sinänsä ole vieras helluntaikarismaatikoillekaan, mutta ajatus Jumalan piilovaikuttamisesta voi tuntua hiukan hankalalle. Abélard itsekin ajatteli mallinsa olevan enemmänkin muita sovitusteorioita täydentävä kuin poissulkeva, millaisena se mielestäni tuo omaa syvyyttä sovituksen ymmärtämiseen (Vainio 2020).
Pyhä Henki ja pelastus
Pyhän Hengen rooli pelastuksessa, ja näin ollen sovituksessa, on helluntailaisuudessa keskeinen. Pyhä Henki tuo Jeesuksen ristintyön konkreettisesti elämäämme. Hän ei ainoastaan osoita meille synnin, vanhurskauden ja tuomion (Joh. 16:8), vaan myös uudistaa ja vahvistaa meidät elämään Jumalan tahdon mukaisesti (Tiitus 3:5–7). Kun siis puhumme pelastuksesta ja sovituksesta helluntailaisessa kontekstissa, emme voi ohittaa Pyhän Hengen vaikutusta. Pyhä Henki on se, joka tekee pelastuksen todelliseksi. Ilman Pyhää Henkeä, pelastus voisi jäädä vain teoreettiseksi käsitteeksi, mutta Hengen kautta se tulee eläväksi ja muuttaa koko elämämme.
Yhteenveto: pelastus ja sovitus helluntailaisena
Helluntailaisuus asettuu kristilliseen jatkumoon rikkaana ja monimuotoisena liikkeenä, joka arvostaa sekä ristiä että Pyhän Hengen toimintaa. Sovitus on keskeinen uskonoppi, mutta helluntailaisuudessa se ei ole vain teologinen ajatus, vaan se on jotain, mitä koemme ja elämme todeksi Pyhän Hengen kautta. Useimmiten tämä nähdään hyvin käytännöllisesti ajatellen, että Jumala on kanssamme joka päiväisessä elämässämme jopa auttaen ja vaikuttaen siihen.
Tärkeintä on, että ymmärrämme pelastuksen olevan Jumalan lahja, joka otetaan vastaan uskossa. Kun antaudumme Pyhän Hengen työlle elämässämme, alamme nähdä, kuinka Jumalan pelastus muuttaa meidät sisältä käsin ja antaa meille voiman elää Jumalan mielen mukaan.
Rohkaisen sinua tutkimaan omaa pelastuskokemustasi ja Pyhän Hengen vaikutusta siinä. Kenties voit myös saada lisää syvyyttä pelastuksesi ymmärtämiseen esittämistäni sovitusteorioista. Jumala on uskollinen, ja Hänen armonsa riittää kaikille, jotka häntä etsivät.
Lähteet
Frestadius, Simo. 2021. Epistemologiaa helluntailaisittain: Helluntailainen raamatullinen pragmatismi eurooppalaisessa kontekstissa. Berea 1 (1): 79–92.
Kristian, Bonnie. 2022. What Atonement Theories Tell Us About Our Politics. ChristianityToday.Com. 21. maaliskuuta 2022. https://www.christianitytoday.com/ct/2022/april/bonnie-kristian-atonement-theories-historical-context.html.
Närhi, Tanja. 2023. ”Antoi henkensä puolestamme ” – mitä ristillä tapahtui? Teoksessa Pelastus: Jumalan suunnitelma, toimittanut Heikki Salmela, 121–148. Suomen helluntailiikeen opetuksia 4. Keuruu: Aikamedia.
Salvation. Salvation – Christian Beliefs – Edexcel – GCSE Religious Studies Revision. BBC Bitesize. Viitattu 16. elokuuta 2024. https://www.bbc.co.uk/bitesize/guides/zv93rwx/revision/3.
Urvas, Sanna. 2023. Vanhurskauttaminen ekumeenisissa keskusteluissa: helluntailainen näkökulma. Teoksessa Pelastus: Jumalan suunnitelma, toimittanut Heikki Salmela, 219–254. Suomen helluntailiikeen opetuksia 4. Keuruu: Aikamedia.
Vainio, Olli-Pekka. 2020. Onko sovitusopissa mitään järkeä? Areiopagi. 22. joulukuuta 2020. https://www.areiopagi.fi/2020/12/onko-sovitusopissa-mitaan-jarkea/.