Rasismi ja naisten asema helluntailiikkeessä Photo by emreo: https://www.pexels.com/photo/abstract-freedom-chrome-color-15617697/

Rasismi ja naisten asema helluntailiikkeessä

Helluntailaisuus on aina ollut rasismia vastaan! Oikeastaan tämä väite, vaikka onkin upea, ei ole aivan totta. Helluntailiikkeen alkuaikaa leimasi kyllä aikakauteen nähden erikoinen tasa-arvoisuus eri rotujen, ja jopa sukupuolien, välillä. Eri väriset, ikäiset ja sukupuoliset ihmiset kokoontuivat yhteen ja Pyhä Henki toimi kaikenlaisten ihmisten kautta heidän keskellään. Liike painotti Pyhän Hengen lahjojen tärkeyttä johtajuudessa, joka riisui pois protestantismissa vallallaan olleen valkoista ylivaltaa ja patriarkaalisuutta painottavan arvoasetelman. (Anderson 2013, 93–94; Miller 2016, 53; Oliveira & Terra 2021, 111). Tämä oli yllättävää ottaen huomioon sen, että yhdellä helluntailiikkeen alun johtohahmoista Charles Parhamilla oli kyseenalaisia kytköksiä Ku Klux Klaniin ja hän esitti myös avoimesti rasistisia mielipiteitä sekä erkaantui William Seymourin johtamasta Azusa-kadun toiminnasta pääasiallisesti rasistisista syistä (Anderson 2005, 53–55; Green 2019, 398–402).

Helluntailiikkeen alkuaikojen autuas, jopa taivaallinen, harmonia rotujen ja sukupuolien välillä ei kuitenkaan jatkunut pitkään: rasismi ja patriarkaalisuus nostivat ilkeän päänsä taas pystyyn piakkoin. Vuoteen 1916 mennessä, eli noin kymmenessä vuodessa, Assemblies of God -helluntailiikkeessä ei ollut enää yhtään tummaihoista johtajaa Yhdysvalloissa, vaikkakin se vuosikymmeniä myöhemmin rupesi taas nimittämään tummaihoisia pastoreita lähinnä erityisille urbaaneille alueille (Anderson 2005, 56–57). Samalla tummaihoisten, ja muiden rotujen, parissa kasvoi ja kehittyi oma helluntailaisuus voimaannuttaen heitä etsimään omaa asemaansa (Apata 2023). Naisten johtajuuskin hiipui niin, että tänä päivänä Australian Assemblies of God seurakuntien johtajista vain 5,7 prosenttia on naisia sekä yleisesti pastoreista 25 prosenttia (Miller 2016, 53). Luvut ovat todennäköisesti aika samanlaisia eri puolilla maailmaa suurten helluntailiikkeiden parissa.

Raamattu ja rasismi

Ylättävää kyllä rasismia perusteltiin Raamatusta nostetuilla ajatuksilla. Esimerkiksi tummaihoisten sanottiin olevan Nooan pojan Haamin jälkeläisiä, ja sen tähden Jumalan kirouksen mukaisesti alhaisempia ja muiden palvelijoita (Green 2019, 405). Tämä ei ikävä kyllä ollut uutta, sillä olihan orjuuttakin perusteltu Raamatulla. Raamattu on täynnä orjuutta. Vanhassa Testamentissa ohjeistetaan aikakauteen nähden poikkeuksellisen inhimilliseen orjien kohteluun, mutta orjuus esitetään suhteellisen tavallisena asiana. Uudessa Testamentissa Paavalikaan ei lähtenyt kumoamaan orjuutta, vaan antaa taas ohjeita orjien ja isäntien eettiseen ja inhimilliseen käytökseen, sekä itse asiassa ohjeistaa, että orjan olisi parempi pysyä orjana eikä pyrkiä vapaaksi (1. Kor. 7:21).

Orjuus oli status quo silloin sekä hyvin pitkälle siitä eteenpäin ympäri maailmaa. Lopulta vasta 1700-luvulla rupesi suuremmin heräämään erilaisia ääniä vastustamaan orjuutta, joka lopulta johti siihen, että orjuus on käytännössä kielletty kaikkialla nykypäivänä (Abolitionism 2023). En tiedä ketään järkevää Raamatulle uskollista kristittyä, joka tänä päivänä väittäisi orjuuden, tai rasismin, olevan Jumalan järjestys. On ymmärretty, että luomisen kautta tullut jokaisen ihmisen yhdenvertaisuus on olennaisempi totuus Raamatussa kuin Paavalin ohjeistukset orjien kohtelusta.

Naisten asema palvelutyössä ja rasismi

Pidän kuitenkin omituisena, että voimme helposti liputtaa rasismin ja orjuuden lopettamisen puolesta pitäen kuitenkin tiukasti kiinni patriarkaalisesta järjestyksestä palvelutyössä. Voisihan varsinkin orjuutta perustella Paavalin lausahduksilla ja historian havinassa on rasismiakin keksitty puolustaa kaikenlaisilla Raamatun jakeilla. Kuitenkin näiden kohdalla olemme ymmärtäneet Jumalan luomisen olevan olennaisempi ihmisten yhdenvertaisuuden asettaja kuin sen jälkeen tulleet asiat.

Luomisessa mies ja nainen luotiin Jumalan kuvaksi yhdessä (1. Moos. 1:27) eikä missään ennen syntiinlankeemusta mainita kumman piti johtaa kumpaa. Joku voisi tästä vetää johtopäätöksen, että tietysti mies ensimmäiseksi luotuna (1. Moos. 2:7–22) oli pomo. Itse esitän, että tästä voisi päätellä, että hierarkista johtajuutta ei tarvittu paratiisissa. Mies ja nainen kumpikin toimivat omissa vahvuuksissaan johtajina aika ajoin eikä ollut tarvetta kiistellä kumpi määrää sillä he tunnistivat toistensa lahjat ja vahvuudet kunnioittaen niitä. Tämä asetelma näkyy itse syntiinlankeemuksessakin, jossa Adamilla ei ole ongelmaa seurata Eevan johtajuutta hedelmän syömisessä (1. Moos. 3:6). Tässä tapauksessa Eevan johtajuus oli astunut harhaan käärmeen houkutuksesta, mutta siitä ei voi vetää pidemmälle johtopäätöksiä naisen johtajuuden yleisestä tasosta.

Helluntailaisuuden alkuaikana oli nähtävissä tällaista vapautta johtajuudessa, joka perustui kutsumukseen ja lahjoihin eikä tarkkaan hierarkiseen järjestykseen. Voisimmeko ajatella helluntailaisina paluuta tälläkin alueella alkulähteillemme antaen selkeästi tilaa naisten johtajuuden lahjojen esille tulemiseen. Olen toisessa kirjoituksessani käsitellyt joitakin argumentteja naisten palvelutyön puolesta enkä käy niitä tässä uudelleen kertaamaan. Totean vain, että rasismi on ollut helluntailaisuudessakin yleistä, mutta siitä on onneksi selvitty. Olisiko aika naisten asemankin muuttua?

Lähteet

Abolitionism. 2023. Wikipedia. <https://en.wikipedia.org/w/index.php?title=Abolitionism&oldid=1143732544>. (Page Version ID: 1143732544).

Anderson, Allan 2005. The Dubious Legacy of Charles Parham: Racism and Cultural Insensitivities among Pentecostals. Pneuma: The Journal of the Society for Pentecostal Studies. Brill Academic Publishers, 27(1), 51–64. DOI: 10.1163/157007405774270392.

Anderson, Allan 2013. To the ends of the earth: Pentecostalism and the transformation of world Christianity. New York: Oxford University Press.

Apata, Gabriel O. 2023. How Pentecostalism Emerged as a form of Resistance to Racial Oppression in the US. Culture and Religion. Routledge, , 1–18. DOI: 10.1080/14755610.2023.2175880.

Green, Chris 2019. The Spirit that Makes Us (Number) One: Racism, Tongues, and the Evidences of Spirit Baptism. Pneuma: The Journal of the Society for Pentecostal Studies. Brill Academic Publishers, 41(3/4), 397–420. DOI: 10.1163/15700747-04103029.

Miller, Elizabeth 2016. Women in Australian Pentecostalism: Leadership, Submission, and Feminism in Hillsong Church. Journal for the Academic Study of Religion. Equinox Publishing Group, 29(1), 52–76. DOI: 10.1558/jasr.v29i1.26869.

Oliveira, David Mesquiati de & Terra, Kenner Roger Cazotto 2021. Pentecostalismos, racismo e Direitos Humanos. HORIZONTE – Revista de Estudos de Teologia e Ciências da Religião. , 98–98. DOI: 10.5752/P.2175-5841.2021v19n58p98.

Jaa ajatuksiasi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.