Haluan olla uskollinen Raamatulle. RV-lehden 24.2. ilmestyneen numeron mielipidekirjoituksessa kehotettiin minua käyttämään testinä raamattu-uskollisuudelleni suhtautumista naisvanhimmuuteen. Mielipidekirjoituksen pääajatus oli, että ei voi olla raamattu-uskollinen mikäli suhtautuu myötämielisesti naisvanhimpien valintaan, ja tekstistä voi ymmärtää kirjoittajan ajattelevan samaa myös naispastorien valinnasta. Onko tämä pätevä raamattu-uskollisuustesti?
Tarvitseeko raamattu-uskollisuus kulttuuri-historiallista ymmärrystä?
Tehdäänpä ensin lyhyt ajatusleikki. Ajatellaan maailma, jossa Raamattua tulee lukea juuri niin kuin se on kirjoitettu ilman tarvetta ymmärtää kirjoittamisen aikaista kulttuuri-historiallista asiayhteyttä. Ajatellaan vielä, että tuossa maailmassa Raamatun kääntäjät ovat ihmeellisellä tavalla saaneet välitettyä kielen sisäisiä sanojen hienovivahteita tekemiinsä käännöksiin – idiomeja tietenkään unohtamatta. Olisi varmaan turvallista olettaa, että tällaisessa maailmassa seurakunnissamme ei tosiaankaan olisi naisia vanhimpina tai pastoreina, eikä myöskään yhtään naimatonta, uudelleen avioitunutta, lapsetonta tai huonosti käyttäytyvien lasten isänä olevaa miestä (1. Tim. 3:2–7, Tiit. 1:5–9). Keskuudessamme palvelisi pelkästään Pyhällä Hengellä täyttyneitä diakoneja, jotka ovat antaneet kielillä puhumisnäytteensä tästä takeeksi, tai vähintäänkin toimivat muuten armolahjoissa mikäli hiukan annamme periksi ensitodisteopin vaatimuksista (Apt. 6:2–3). Lisäksi yhteisissä kokoontumisissamme tervehtisimme toisiamme suudelmin (Room. 16:16, 1. Kor. 16:20, 2. Kor. 13:12, 1. Tess. 5:26, 1. Piet. 5:14). Emmekä tietenkään rakentaisi seurakunnalliseen toimintaan käytettäviä rakennuksia, koska niitä ei mainita Uudessa Testamentissa.
En näe tarpeelliseksi jatkaa tätä ajatusleikkiä, sillä oletan että iso osa suomalaisessa kulttuurissa kasvaneista lukijoistani rupesi protestoimaan viimeistään suudelmin tervehtimisen kohdalla. Jos tässä meidän todellisessa maailmassamme olemme valmiita tekemään kulttuuri-historiallisia tulkintoja ”pyhän suunannon” kohdalla, niin miksi tämä periaate ei sitten pätisi muuallakin ilman, että menetämme raamattu-uskollisuuden titteliä.
Raamattu-uskollinen Paavali nostaa esiin naisia
Paavali ohjeistaa, että seurakunnan palvelijoiden tulee olla ”yhden vaimon miehiä” ja toisaalla kuitenkin esittelee Foiben – joka on kiistattomasti nainen – Kenkrean seurakunnan palvelijana (1. Tim. 3:2–7, Room. 16:1–2). Lisäksi hän esittelee kaksi henkilöä Priskillan – myöskin nainen – ja Akvilan työtovereinaan samalla tittelillä kuin Timoteus esitellään myöhemmin (Room. 16:3–5, 21). Paavali pistää vielä vettä myllyyn esittäen apostolien joukkoon kuuluviksi Andronikoksen ja Juniaan (Room. 16:7). Juniaa pidettiin lähes poikkeuksetta 1200-luvulle naisena, jota tässä Paavali kutsui aviomiehensä kanssa apostoliksi. Tämän jälkeen yleistyi ajatus siitä, että Junia olisikin Junias-niminen miesapostoli, mutta nykypäivänä yleinen teologinen konsensus on naisapostoli tulkinnan puolella.
Katsellessani näitä henkilöitä ja heidän asemaansa alkuseurakunnan keskellä joudun väen vängällä miettimään, miten ihmeessä ”yhden vaimon mies” lausahduksen saisi rajaamaan tietyt seurakuntavirat vain miehille niin, että samalla olisin uskollinen koko Raamatulle. Paljon todennäköisemmältä vaikuttaisi, että tuo lausahdus on tarkoittanut yleisesti seksuaalista puhtautta ja yksiavioisuuden kunnioittamista. On totta, että Raamattu ei mainitse yhtäkään vanhin (presbyteros tai episkopos) tittelillä toimivaa naista, mutta jonkin asian puute ei edellisen todistustaakan valossa todista vielä yhtään mitään. Eihän tosiaan seurakunnalliseen toimintaan rakennettuja rakennuksiakaan mainita missään päin Uutta Testamenttia, mutta harvempi rupeaa niistä tekemään raamattu-uskollisuuden testejä. Eivätkä luomis- tai lankeamisjärjestyksetkään mielestäni ole riittäviä argumentteja kumoamaan tätä Paavalin tekemää naisten esille nostamista.
Misogynia, Pyhä Henki ja raamattu-uskollisuus
Misogynia määritellään naisiin ja tyttöihin kohdistuvana asenteena, jota yleisesti kuvaa aliarvostus tai suoranainen viha eli naisviha (Misogynia, 2023). En voi ymmärtää, että tällaista asennetta nostetaan raamattu-uskollisuuden mittariksi. Jeesus lähetti ylösnousemuksensa jälkeen ensimmäisiksi ylösnousemuksen ilosanoman julistajiksi naisia, vaikka tiesikin sen aikaisessa juutalaisessa kulttuurissa naisen todistuksen olevan vähempi arvoinen kuin miehen. Jumala loi miehelle avun, josta käytetään samaa sanaa kuin käytetään lähinnä Jumalasta apuna. Helluntaiherätys on levinnyt Suomessa ja lähetyskentillä naisten tekemän julistustyön kautta. Pyhä Henki ei selvästikään ole misogynian kannattaja. Ei kannata siis meidänkään olla.
Lähteet
Misogynia. (2023). Teoksessa Wikipedia. https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Misogynia&oldid=21296838
Paluuviite: Rasismi ja naisten asema helluntailiikkeessä - Jaakko Pasanen