Pastoritkaan eivät ole päässeet pakoon ammatillistamista (Joynt 2017, 2). Tämä on mielestäni kaksitahoinen asia. Huonossa tapauksessa se voi johtaa pois päin kutsumuksen toteuttamisesta ammatin harjoittamiseen. Hyvässä tapauksessa se voi auttaa huomattavasti toteuttamaan omaa kutsumustaan tehokkaasti ja kestävästi. Lisäksi aikamme post-modernit ja jopa post-kristilliset aatevirtaukset ovat murtaneet perinteisten pastorin roolien toimivuutta (kts. tämä toinen kirjoitukseni pastorin rooleista). Tämän tähden nouseekin perustellusti eri tahoilta kysymys, että millainen sitten pitäisi olla pastorin koulutus. (Cahalan 2005, 63.)
Cohall ja Cooper (2010) tekivät kansallisen tutkimuksen Amerikan baptistipastoreiden keskuudessa, jossa selvitettiin mm. työhyvinvointia, työssä jaksamista, työtyytyväisyyttä, seurakunnallista pastorin asemaa, johtamismallia, jne. Tutkimus tuotti mielenkiintoisia tuloksia, esim. osoittaen että pastorin käyttäessä transformationaalista johtamistapaa ja nähdessään itsensä hengellisenä ja sosiaalisena johtajana saavutetaan yleisesti parhaita tuloksia tutkituilla osa-alueilla. Cohall ja Cooper (2010, 50–53) päätyvät antamaan seuraavat kuusi vinkkiä baptistipastoreiden toiminnan kehittämiseksi, joista muutama koskettaa suoraan koulutusta.
- Lisää johtajuuskoulutusta pastorien valmistautumiseen.
- Lisää mentorointimahdollisuuksia uusille pastoreille vanhoilta kokeneilta pastoreilta.
- Lisää huomiota pastorin työlle kirkkokunnan johdon taholta.
- Lisää yhteistyötä ja kommunikaatiota eri etnisten taustojen seurakuntien välille.
- Lisää mahdollisuuksia naispastoreille päästä myös vanhoillisempiin miesten johtamiin seurakuntiin.
- Lisää verkostoitumista baptistipastoreiden, muiden yhteiskunnan johtajien ja toisten kirkkokuntien välille.
Näissä vinkeissä olisi mielestäni jotain varteen otettavaa myös meillekin suomalais-helluntai-karismaattisiin piireihin vaikkakin tietenkin oma kontekstimme ja kulttuurimme on hiukan erilainen. Ainakin johtajuuskoulutuksen lisääminen ei ole ollenkaan pahasta ja mentorointimahdollisuuksien lisääminenkin olisi mahtava asia. Näihin on jo jossain määrin eri tahoilla herätty. Erilaisia johtajuuskonferensseja, kursseja ja seminaareja pidetään eri puolella seurakuntien ja kristillisten toimijoiden järjestäminä (esim. Saalem Johtajuuskonferenssi ja GLS-tapahtumat). Mentoreitakin on koulutettu ja heidän tietojaan on asetettu julkisesti näkyville internettiin (esim. Help ry:n sivuilla). Heikkoutena näissä toimenpiteissä on, että niiden hyödyntäminen jää lähes täysin yksilön oman aktiivisuuden ja valveutuneisuuden harteille. Nähtäväksi jää sisältääkö pastorin koulutus näitä selkeämmin tulevaisuudessa, sillä siten ne tavoittaisivat varmemmin kentällä olevan tarpeen.
Lähteet
Cahalan, K. A. 2005. Three Approaches to Practical Theology, Theological Education, and the Church’s Ministry. International Journal of Practical Theology 9/1, 63–94.
Cohall, K. & Cooper, B. 2010. Educating American Baptist Pastors: A National Survey of Church Leaders. Journal of Research on Christian Education 19/1, 27–55.
Joynt, S. 2017. Exodus of clergy: Responding to, reinterpreting or relinquishing the call. Verbum et Ecclesia; Pretoria 38/1, a1664. https://doi.org/10.4102/ve.v38i1.1664.