Jeesus tuli heidän luokseen ja sanoi heille: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani. Kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailmanajan loppuun saakka.”
(Matt. 28:18–20)
Yllä olevassa tutussa lähetyskäskyssä Jeesus lähettää seuraajansa tekemään opetuslapsia. Opetuslapseuttaminen on siis koko kristinuskon keskiössä oleva asia. Itsekin aikoinaan tuoreena uskovana koin lähetyskäskyn olevan minulle osoitettu henkilökohtainen toimeksianto, mutta olen vain hyvin vaihtelevalla menestyksellä onnistunut toteuttamaan sitä vuosien varrella. Nykyisten seurakuntakentän trendien keskellä olen pohtinut opetuslapseuttamisen suhdetta valmentamiseen, mentorointiin, tms. bisnesmaailmassakin tuttuihin malleihin.
Vanhojen totuuksien renesanssi?
Mielestäni opetuslapseuttaminen elää tietynlaista renesanssia, mutta ei välttämättä seurakunnan keskellä. Näen nimittäin bisnesmaailmassa esille nousseen mentoroinnin ja coaching/valmentamisen olevan oikeastaan tietynlaista opetuslapseuttamisen vanhojen totuuksien uudelleen löytämistä.
Skip Bell, seurakunnan johtamisen professori Andrews University:ssä, myös esittää mentoroinnin ja opetuslapseuttamisen synonyymeinä nimittäessään Jeesuksen toimintaa läheisimpien opetuslastensa kanssa mentoroinniksi seurakunnan johtajuuteen (Bell 2010, 101). Scott M. Douglas, EdD, jatkaa tätä ajatusta vielä syvemmälle todetessaan, että oikeastaan Efesolaiskirjeen 4. luvun 11–16 jakeet ohjaavat seurakunnan johtajia varustamaan seurakuntalaiset tekemään palvelutyötä. Douglas toteaa tämän kaltaisen varustamisen olevan juurikin mentorointisuhteen ytimessä. (Douglas 2014, 85.) Mielestäni jonkinasteinen mentorointisuhde on onnistuneen opetuslapseuttamisprosessin välttämätön osa mahdollistaen henkilökohtaisella tasolla kyseiselle henkilölle tarpeellisten kysymysten ja tarpeiden käsittelyn.
Myös erilaiset valmentamisen elementit ovat nousseet esille monin tavoin opetuslapseuttamisen kentässä (esim. http://malphursgroup.com/coaching-as-a-tool-for-discipleship/ tai hae Google Scholarista ”coaching in discipleship”). Varmasti valmentava ote on myös todella tärkeää opetuslapseuttamisprosessissa varsinkin milleniaalien kohdalla, jotka ovat tottuneet sellaiseen lähestymiseen.
Monilla tavoin lähetyskäskyn edellyttämä opetuslapseuttaminen hyötyisi mentoroinnista ja valmentamisesta. Kuitenkin itse näkisin, että ko. opetuslapseuttaminen vaatii vielä jotain syvällisempää muutosta kuin yleensä edellä mainituissa lähestymisissä tavoitellaan. Sen tähden ne eivät mielestäni ole mikään lopullinen ratkaisu opetuslapseuttamisen ongelmaan, mutta ne ovat todella hyviä työkaluja opetuslapseuttamisen prosessissa.
Lähteet
Bell, S. 2010. Learning, changing, and doing: a model for transformational leadership development in religious and non-profit organizations. Journal of Religious Leadership, 9 no 1 Spr 2010, 93-111.
Douglas, S. M. 2014. Developing Leaders for Pastoral Ministry. The Journal of Applied Christian Leadership, 8 no 2 Fall 2014, 84-90.