Moniulotteinen pastori

Pastori sana tulee latinan kielen paimenta tarkoittavasta sanasta. Olen kuitenkin huomannut, että vapaiden suuntien seurakuntien pastorin nimikkeellä olevista työntekijöiden joukosta löytyy laaja kirjo armoituksia paimenen lisäksi (Ef. 4:11–13). Eikä aina olekaan tarkoituksenmukaista palkata ”paimenta” seurakuntaa palvelemaan. Toisinaan seurakunnan sen hetkisessa kaudessa ja olemuksessa evankelistakin voi olla jopa toimivampi ratkaisu. Pastorin nimikkeestä onkin tullut enemmän sateenvarjotermi, jonka alle mahtuvat seurakuntaa palvelemaan monenlaisilla lahjoilla ja kutsumuksilla varustetut miehet ja naiset.

Tämä on mielestäni hyvä tapa. Joissain paikoin olen törmännyt tarpeeseen määritellä tarkemmin tittelin avulla ihmisen kutsumus, mutta usein näissä tapauksissa on painotettu tiettyjen kutsumusten ylivertaisuutta toisia kohtaan. Pastori on mielestäni sopivan neutraali termi, joka kuitenkin antaa riittävän kuvan henkilön tehtäväkentästä.

Moniulotteinen pastoraalinen palvelutyö

Kathleen A. Cahalan, käytännön teologian professori Saint John’s University School of Theology and Seminary:ssa, tuo esiin kirjassaan Introducing the Practice of Ministry (2010) kuusi erilaista pastoraalisen palvelutyön ulottuvuutta:

1. Opettamisen palvelutyö
2. Saarnaamisen palvelutyö
3. Huolenpidon palvelutyö
4. Rukouksen ja palvonnan palvelutyö
5. Sosiaalisen laupeuden ja oikeudenmukaisuuden palvelutyö
6. Johtamisen ja hallinnon palvelutyö

(Cahalan 2010, 69–98.)

Toisaalta James F. Stitzinger, edesmennyt historiallisen teologian dosentti The Master’s Seminary:ssa, nostaa esiin artikkelissaan Pastoral Ministry in History (1995) Uudesta Testamentista viisi erilaista pastoraaliseen tehtävään viittaavaa termiä:

1. Vanhin (presbyteros) (esim. Apt. 15:6, 1. Tim. 5:17, Jaak. 5:14, 1. Piet. 5:1-4)
2. Kaitsija (episkopos) (esim. Apt 20:28, Fil. 1:1, 1. Tim. 3:2-5, Tiit. 1:7)
3. Paimen (poimen) (esim. Apt 20:28-31; Ef. 4:11; 1. Piet. 5:2-3, 2:25)
4. Julistaja (kerux) (esim. Room. 10:14, 1. Tim. 2:7, 2. Tim. 1:11)
5. Opettaja (didaskalos) (esim. 1. Tim. 2:7, 1. Kor. 12:28-29)

(Stitzinger 1995, 149.)

Näitä listoja katsellessa ainakin minun on pakko todeta, että mitenkään yksi ihminen ei voi näitä kaikkia erilaisia osa-alueita onnistua täyttämään. Raamatussa on vielä lisäksi erinäisiä vaatimuslistoja pastorin virkaan pyrkiville, joita olen käsitellyt toisessa kirjoituksessani. Jumalan Henki tietysti auttaa meitä heikkoja ihmisiä, mutta siltikin vain Jeesus on ollut täydellinen kaikilla tavoin. Joku osa-alue on väistämättä toisella vahvempi ja toisella heikompi, ja kaiken lisäksi Jumala on sen suunnitellut olevan niin.

Tarvitsemme useampien ihmisten vaikutusta saadaksemme kokonaisemman paketin pastoraalisen palvelutyön eri osa-alueista. Pienissä seurakunnissa tämä ei ole mahdollista useampien ihmisten palkkaamisella. Tämä antaakin enemmän tilaa vapaaehtoisille. Ehkäpä suurin virhe on palkata joku ja olettaa hänen hoitavan kaiken pastoraalisen palvelutyön seurakunnassa ajaen työntekijän uupumuksen tähden sairaslomalle. Parempi olisi palkata joku tekemään jotain osa-aluetta omien lahjojensa mukaisesti ja pyrkiä löytämään Jumalan avulla muita keinoja täyttää toisia alueita.

Lähteet

Cahalan, K. A. 2010. Introducing the Practice of Ministry. Collegeville, Minnesota: Liturgical Press.

Stitzinger, J. F. 1995. Pastoral Ministry in History. The Master’s Seminary Journal, 6 no 2 Fall 1995, 143-180.

Aiheeseen liittyvää