Ensin pastoria pidetään enkelinä, sitten paholaisena ja vasta lopuksi ihmisenä.
Näin minulle kertoi eräs vanhempi jo eläkettä lähestyvä pastori. Lause on toki hiukan liioiteltu, mutta siihen on mielestäni kiteytynyt jotain seurakuntien sosiaalisen elämän kokemuksellista todellisuutta. Pastoriin ja yleensäkin johtajiin siirretään tiedostamattakin erilaisia odotuksia. Toiset odottavat hänen olevan kenties se isähahmo, jota heillä ei ollut. Toiset etsivät hoitavaa äitihahmoa tai kenties puuttuvaa sisarusta. (Maccoby, M. 2004, 76–85 ja Why do people follow bad leaders and what can you do about it?.)
Kaikissa näissä kuitenkin alkuinnostuksen jälkeen todennäköisesti päädytään jonkinlaiseen pettymykseen, kun pastori ei pysty täydellisesti, erehtymättömästi ja kaikkivoipaisesti vastaamaan näihin sisäisiin ja usein tiedostamattomiin tarpeisiin. Hyvässä tapauksessa pastori hyväksytään lopulta vajavaisena ihmisenä, mutta aina ei tätä mahdollisuutta pastorille suoda.
Raamatun vaatimukset ovat jo riittävät
Raamattu asettaa riman aika korkealle tuodessaan esiin pastorille ajateltuja vaatimuksia. Näissä on varmasti jo jokaiselle pastorille ja pastoriksi haluavalle riittävästi kilvoiteltavaa Jumala armon avulla.
Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan, ei juomiseen taipuvainen, ei väkivaltainen eikä rahanahne, vaan lempeä ja sopuisa. Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus. Jos joku ei osaa pitää huolta omasta perheestään, kuinka hän voisi huolehtia Jumalan seurakunnasta? Hän ei saa olla vastakääntynyt, jotta hän ei ylpistyisi eikä joutuisi tuomittavaksi Paholaisen kanssa. Hänen on nautittava myös ulkopuolisten arvonantoa, jottei hänestä puhuttaisi pahaa ja jottei hän lankeaisi Paholaisen virittämään ansaan.
(1. Tim. 3:2–7)
Seurakunnan kaitsijan täytyy näet olla nuhteeton, koska hän hoitaa Jumalan hänelle uskomaa tehtävää. Hän ei saa olla ylimielinen eikä äkkipikainen, ei juomiseen taipuvainen, väkivaltainen eikä oman edun tavoittelija, vaan hänen on oltava vieraanvarainen, hyväntahtoinen, harkitseva, oikeamielinen, hurskas ja itsensä hillitsevä. Hänen on pidettävä kiinni oppimme mukaisesta, luotettavasta sanasta, niin että hän kykenee myös rohkaisemaan toisia terveellä opetuksella ja kumoamaan vastustajien väitteet.
(Tiit. 1:7–9)
Eiköhän näissä teksteissä ole jo sen verran sisältöä, ettei siihen tarvitse kenenkään lisätä omia henkilökohtaisia vaatimuksiaan.
Lähteet
Maccoby, M. 2004. The Power of Transference. Harvard Business Review. Sep2004, Vol. 82 Issue 9, 76-85.
Why do people follow bad leaders and what can you do about it? Viitattu 6.2.2019. https://shiftworkplace.com/why-do-people-follow-bad-leaders-and-what-can-you-do-about-it/
Paluuviite: Moniulotteinen pastori - Jaakko Pasanen